Kommentti: Toistuvat iskut pakottavat eurooppalaiset pysähtymään isojen kysymysten äärelle
Eurooppa joutui taas heräämään surun ja järkytyksen aamuun.
Yli 80 ihmistä oli kuollut Nizzassa Ranskassa, kun kuorma-auto ajoi tahallaan ilotulitusta seuranneen väkijoukon seassa kahden kilometrin matkan.
Aivan kuten Bryssel ja Pariisi, Nizza osuu myös suomalaisia lähelle. Eteläranskalainen kaupunki on monille tuttu.
Vielä eilen uutistoimistojen kuvajonoilla näkyi riemukkaita kuvia Ranskan kansallispäivän vietosta.
Vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa juhlittiin näyttävin menoin. Suihkukoneet maalasivat trikolorin värit Pariisin taivaalle.
Illalla presidentti François Hollande kertoi Ranskan lopettavan hätätilan, joka on ollut voimassa marraskuisista Pariisin terrori-iskuista lähtien.
Gallialainen kansakunta saattoi taas vihdoin hengähtää.
Takana olivat onnistuneet jalkapallon EM-kisat, joissa riitti iloa ja urheilujuhlan tuntua, vaikka isäntämaa kärsikin kirvelevän tappion finaalissa.
Iskua kisoihin ei tullut, vaikka sitä etukäteen paljon pelättiin.
Mutta sitten, kuin irvokkaana rättinä vasten ranskalaisten kasvoja tulivat Nizzan illan kauhunsekaiset tapahtumat.
Vielä ei tiedetä, oliko kyseessä terrori-isku vai yksittäisen suden teko, mutta joka tapauksessa se oli isku eurooppalaisten pyhimpiä arvoja kuten demokratiaa, vapautta ja välittämistä vastaan.
Niitä samoja arvoja vastaan, joiden kimppuun hyökättiin myös Pariisissa ja Brysselissä.
Nizzan isku alleviivaa sitä, että terrorismi on maailman turvallisuuden yksi pahimpia ongelmia. Sitä vastaan taistellessa erinapaiseksi muuttuneen maailman johtajien on löydettävä yhteinen sävel.
Eurooppalaisille Nizzan järkyttävät tapahtumat tulevat erityisen pahaan aikaan.
Takana on liuta tapahtumia, jotka ovat murtaneet vanhan maanosan yhtenäisyyttä.
Viimeisimpänä Britannian brexit-äänestys, joka on pakottanut EU-johtajat kysymään, miksi rauhan ylläpitämiseen syntynyt unioni on ollut kansalaisilleen niin syvä pettymys.
Kysymys on vaikea, koska se haastaa poliitikot menemään itseensä.
Vielä kirvelevämpää on kysyä, miksi demokratiaan, vapauteen ja kaikkien hyvinvointiin uskovat eurooppalaiset maat ovat onnistuneet kasvattamaan ihmisiä, jotka haluavat purkaa pahan olonsa ja pettymyksensä yhteiskuntaan tappamalla viattomia sivullisia.
Sen kysymyksen äärelle Euroopan on nyt pakko pysähtyä.