Kommentti: Ministeripäätös antaa kulttuuripiireille sytykettä elämöintiin
Työsuojelu koskee ministereitä siinä kuin muitakin kansalaisia. Heidänkään ei pidä uupua liian suuren työkuorman alle. Niin kävi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmille (ps.).
Siinä mielessä hallituksen puolivälitarkastelussa tekemä päätös lisätä ministerien määrää ja vapauttaa Lindström oikeusmisterin taakasta on ihan järkevä.
Samaa voi sanoa maatalous- ja ympäristöministerin tehtävien jakamisesta, vaikka Kimmo Tiilikainen (kesk.) ei ainakaan julkisuudessa ole valitellut tehtävän raskautta.
Jos Tiilikainen luopuu maatalousasoista, hän voi keskittyä kunnolla isoon ilmasto- ja energiapakettiin sekä asuntoministerille kuuluviin kaupunkiasioihin. Kuntavaalitappion jälkeen keskustassa on ollut ilmassa lisääntyvää kiinnostusta kaupunkipolitiikkaan.
Oikeusministerin vaihtaminen kokoomukselta tulevaan kulttuuri- ja urheiluministeriin kuulostaa sen sijaan perussuomalaisten harhalaukaukselta. Kulttuuriministeri pönöttää toki kaiken maailman kissanristiäisissä ja urheilukatsomoissa, mutta salkku on kuitenkin kevyempi kuin oikeusministerin.
Toki kulttuuriministeri pääsee muokkaamaan valtionavustusten kautta koko kulttuurielämää. Perussuomalaisten kulttuurisuuntaus tiedetään perin konservatiiviseksi, ja puolue pyrkii varmaan ajamaan linjansa käytäntöön.
Vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelmassaan perussuomalaiset lausui seuraavaa:
”Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna. Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle.”
Jos puolue pysyy linjallaan, kulttuuripiirien älämölö on melkoinen. Perussuomalaisilla ei siinä ole mitään menetettävää, koska kokeilevia ja uusia taidemuotoja harjoittavien taitelijoiden joukosta tuskin löytyy montaakaan puolueen kannattajaa. Mutta heidän kyykyttämiselleen oma kannattajakunta hurraa.
Kulttuurikiista ruokkisi jo muutenkin syvään piirtynyttä ristiriitaa perussuomalaisten ja punavihreän kulttuuriväen välillä.
Kansakunnan yhtenäisyyden kannalta parempi olisi ollut, jos perussuomalaiset olisivat pitäneet kiinni oikeusmisterin paikasta ja valinneet sille jonkun asiaa edes vähän hallitsevan jäsenensä.
Kulttuuri- urheilu- ja eurooppaministerin salkku on yhdistelmänä varsin omaperäinen. Petasiko Soini itselleen jalkapallo- ja brexitministerin mukavan eläkeviran siltä varalta, että puolueen tuleva puheenjohtaja haluaa ulkoministerin salkun?