Jokelan kouluampuja ei kelvannut terroristiksi – suomalaisten väkivaltaa selitetään helposti yksilön ongelmilla, ulkomaalaiset leimataan herkemmin terroristeiksi
Mitä yhteistä on Turun joukkopuukotuksella ja Jokelan kouluampumisella? Molemmat voidaan mieltää terrorismiksi, jos halutaan. Näin vaikka Turun tekoa on luonnehdittu ensimmäiseksi epäillyksi terrori-iskuksi Suomessa.
Terrorismi-sanaa käytetään eri yhteyksissä eri tavalla. Termin käyttöön vaikuttaa muun muassa se, onko äänessä juristi, tutkija, poliitikko vai tavallinen kaduntallaaja.
Kun rikoslaissa terrorismi määrittyy teon tarkoitukseen liittyvien kriteerien kautta, terrorismin tutkimuksessa olennaista on toiminnan logiikka ja poliittinen päämäärä.
Terrorismin laajaa määritelmää edustaa amerikkalainen terrorismitietokanta Global Terrorism Database. Se listaa Jokelan ampumisen Suomen terrori-iskujen joukkoon.
Jokelan tapahtumista on kulunut marraskuussa kymmenen vuotta.
– Laajassa määritelmässä terrorismi on tyypillisesti väkivaltaa, jolla on jokin poliittinen tai uskonnollinen tarkoitusperä ja jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin psykologisten reaktioiden kautta. Tällainen pyrkimys Turun ja Jokelan tapauksista löytyy, sanoo terrorismitutkija, yliopistonlehtori Leena Malkki Helsingin yliopistosta.
Malkki ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko muistuttavat, ettei Jokelan ampumista ole pidetty Suomessa terrorismina, vaikka Pekka-Eric Auvinen itse nimesi tekonsa poliittiseksi terrorismiksi.
Teon tulkinta olisi voinut olla toinen, jos tekijä olisi ollut ulkomaalainen tai jos ampuminen olisi tapahtunut Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivikin teon jälkeen.
– Auvisen teko on mielletty Suomessa kouluampumiseksi, jonka tulkintaan kuuluu se, että teko on henkilön omien ongelmien tuotosta, Malkki sanoo.
Auvisen kohdalla esillä olivat mielenterveysongelmat, kiusaaminen ja syrjäytyminen.
Tutkijoiden mukaan kotikutoisia tai oman ryhmän jäsenten väkivallantekoja selitetään ylipäätään helpommin yksilöstä johtuvilla seikoilla kuin ryhmän yleisillä ominaisuuksilla, kuten uskonnolla tai etnisellä taustalla.
Jos tekijä on vaikkapa ulkomaalainen, se on heti erottava tekijä ja riittää helposti selitykseksi. Omassa ryhmässä erot löytyvät yksilötasolta.
– Esimerkiksi islamilaisissa maissa jihadistiset teot pyritään selittämään niin, että teolle on jokin muu syy kuin heidän uskontonsa, Tammikko sanoo.
Terrorismin määrittely on sidoksissa aikakauteen. 1960- ja 1970-luvuilla terroristit olivat ennen muuta kommunisteja. Nyt synonyyminä on ääri-islamistinen toiminta.
Globaali jihadismi tappaa vuosittain paljon ihmisiä. Valtaosa iskuista tehdään Euroopan ulkopuolella.
– Jos ihan määrällisesti ajatellaan, separatismin tai jopa äärioikeiston nimissä tehdään paljon enemmän väkivaltatekoja, mutta ne ovat lievempiä. Ne eivät ole sellaisia, että pyrkimyksenä on tappaa, vaan ne voivat olla vaikkapa polttopulloiskuja, muita tuhotöitä tai viharikoksia, Tammikko sanoo.
Turun isku tulkittiin liki heti terrorismiksi. Se osui niin hyvin vallitsevan terrorismikäsityksen muottiin.
Veitsi-isku toi Malkin mukaan mieleen jihadistien hyökkäykset muissa maissa, epäiltyä tekijää kuvattiin jo alkumetreillä ”ulkomaalaisen näköiseksi” ja Suomessa oli odotettu, milloin ääri-islamismi löytää tiensä tänne.