Presidentti Stubb: Ukrainan tukeminen on osa Suomen omaa puolustusta, mutta tuessa ollaan äärirajoilla
Presidentti Alexander Stubbin mielestä Ukrainan tukeminen on tällä hetkellä yksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisistä pilareista. Hän uskoo suomalaisten ymmärtävän tarpeen jatkaa mittavaakin tukea ukrainalaisille.
– Kaikkihan lähtee siitä, että me ymmärrämme, että Ukraina puolustaa tällä hetkellä tavallaan myös Suomea ja länsimaisia demokratioita.
– Eli se on osa meidän omaa puolustustamme, että me tuemme Ukrainaa, Stubb sanoo STT:n haastattelussa. STT haastatteli Stubbia Presidentinlinnassa keskiviikkona.
Tuoreimpia rintamatietoja erityisesti Harkovan suunnalta Stubb pitää huolestuttavina. Hän kuvailee tilannetta kulutussodaksi, jopa asemasodaksi, jossa Venäjällä näyttää olevan loputtomat resurssit.
– Enkä nyt puhu vain sotamateriaalista, vaan siitä, että (presidentti Vladimir) Putinin hallinto häikäilemättömästi kykenee tapattamaan omia ihmisiään ilman minkään näköisiä rajoja, Stubb kuvailee.
Viime aikoina on kuultu useasta suunnasta vetoomuksia lisätä lännen sotilaallista apua Ukrainalle. Esimerkiksi Viro on kehottanut muita seuraamaan sen esimerkkiä ja antamaan 0,25 prosenttia bruttokansantuotteestaan asepuun.
Stubbin mielestä on totta, että aina voisi tehdä enemmän ja nopeammin.
– Mutta sanotaanko nyt niin, että kyllä me tällä hetkellä olemme myös tukemme äärirajoilla laajassa mittakaavassa. Tätä tukea on annettu jo nyt vähän yli kaksi vuotta, meidänkin kohdalla jo noin kolme miljardia euroa.
Suomalaisten sotilaiden lähettämisestä koulutus- tai muihin tehtäviin Ukrainan alueelle ei ole Stubbin mukaan tällä hetkellä tarpeen keskustella. Länsisotilaiden toimimista Ukrainassa on väläytellyt Ranskan presidentti Emmanuel Macron.
– Pienten ja suurten valtioiden retoriikassa voi joskus olla eroja, Stubb toteaa.
Presidentin mukaan Suomen tavoitteena on, että Ukrainasta tulee ennen pitkää sekä EU:n että Naton jäsen.
Muun muassa Naton entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin johtama työryhmä on visioinut vaihtoehtoa, jossa Ukraina voisi halutessaan liittyä Natoon vaikka se ei vielä olisi saanut vallattua takaisin koko aluettaan.
Näin Putin ja Venäjä eivät saisi veto-oikeutta Nato-jäsenyyden estämiseen jatkamalla sotaa.
Stubb ei halua lähteä ”tässä virassa” spekuloimaan tällaisella osittaisen liittymisen vaihtoehdolla. Hän kuitenkin muistuttaa, että luovia ratkaisuja on muitakin kuin vain mustavalkoinen Nato-jäsenyys tai ei jäsenyyttä.
– Olihan Suomikin jo ennen Nato-jäsenyyttä JEFin jäsen, Britannia antoi meille kahdenväliset turvatakuut ja olimme käytännössä puolustusliitossa Ruotsin kanssa, Stubb muistuttaa.
JEF on Britannian johtama 10 maan puolustusyhteistyöjärjestely.
Rasmussenin ryhmä on myös kiirehtinyt Natoa esittämään Ukrainalle jäsenyyskutsun jo heinäkuussa Washingtonin huippukokouksessa, mikä ei useiden arvioiden mukaan tule toteutumaan.
– Olen varma siitä, että löydämme tarvittavat sanamuodot Washingtonin huippukokoukseen, jotka menevät ehkä askelta tai piirua pidemmälle kuin Vilnan sanamuodot, Stubb arvioi.
Naton huippukokous Vilnassa järjestettiin viime kesänä.
Tulevien turvallisuusjärjestelyjen lisäksi pian puhutaan myös rauhan edellytyksistä. Stubb kertoo Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin pyytäneen myös häntä auttamaan siinä, että mahdollisimman monen maan edustajat tulisivat paikalle Sveitsissä pidettävää rauhankonferenssiin.
– Tällä hetkellä teen paljon puheluita erityisesti globaalin etelän maihin ja toivon, että he tulisivat tuohon kokoukseen kesäkuun puolen välin jälkeen, Stubb kertoo.
Stubb oli silloisena Suomen ulkoministerinä tiiviisti mukana Georgian tilanteen selvittelyssä maan vuonna 2008 Venäjän kanssa käymän lyhyen sodan jälkeen.
Liki 16 vuotta myöhemmin hän on presidenttinä huolissaan ja hämmästelee Georgian viimeaikaisia tapahtumia. Sota jätti jälkeensä kaksi jäätynyttä konfliktia, kun Venäjän valtaisi Georgialta sittemmin yksipuolisesti itsenäisiksi julistautuneet Etelä-Ossetian ja Abhasian.
– Olisin olettanut, että georgialaiset ymmärtäisivät mitä tarkoittaa olla Venäjän kyljessä sen perusteella, mitä he kokivat elokuussa 2008, Stubb pohtii.
Stubbin mukaan Georgiassa on nyt käynnissä vapaustaistelu yhtäältä Eurooppaan ja toisaalta Venäjään nojautuvien voimien välillä.
Maata repii hallituksen ajama ja parlamentissa hyväksytty laki, jonka mukaan vähintään viidenneksen rahoituksesta ulkomailta saavien medioiden ja kansalaisjärjestöjen pitää rekisteröityä ulkomaisen vaikuttamisen estämiseksi.
Stubbin mielestä laki on EU-lainsäädännön vastainen. Hän ei kuitenkaan moiti EU:ta hätiköinnistä siinä, että Georgialle myönnettiin jäsenehdokkaan asema viime joulukuussa.
– On hyvä antaa jäsenyysperspektiivi, mutta se perspektiivi pitää myös ansaita. Ja tällä hetkellä Georgia ei sitä ansaitse, Stubb sanoo.
Georgian ja myös Ukrainan sekä myös Moldovan ja Länsi-Balkanin tilanteet ovat presidentin mukaan muistutuksia siitä, että EU:n laajentuminen on nykyään geopoliittinen ja turvallisuuskysymys.
– Laajentuminen on hyvä asia, mutta myös sellainen asia, jossa pitää kuitenkin pitää kiinni periaatteista ja kriteereistä, Stubb muotoilee.
EU:sta puhuttaessa hän nostaa esiin kesäkuun tulevat eurovaalit ja kehottaa suomalaisia valppauteen.
– Varmasti tulee olemaan hybridivaikuttamista Venäjän puolelta, jolla yritetään hajottaa ei vain EU:n mutta myös Suomen sisäistä pakkaa, Stubb varoittaa.
Mielipidetiedustelut useissa maissa ovat lupailleet EU-vaaleissa menestystä kansallismielisille oikeistopuolueille. Stubbin mukaan keskustelu kuulostaa tutulta jo vuodelta 2004, jolloin hän itse oli ensi kertaa ehdolla EU-vaaleissa. Tämä kertoo hänen mukaansa siitä, että parlamentin politisoituminen jatkuu.
– Tulemme näkemään aika kovaakin poliittista valtakamppailua ennen kuin parlamentti ja uusi komissio ovat pystyssä. Se on osa demokraattista prosessia, Stubb ennustaa.
Hän kuitenkin arvioi maltillisten voimien rakentavan Eurooppaa myös näiden vaalien jälkeen.
Stubbin presidenttikautta on kulunut vasta kolme kuukautta. Hän kertoo aiempien työvaihdosten osoittaneen, että juuri tuon pituinen aika osapuilleen tarvitaan ennen kuin alkaa olla sinut uuden tehtävän kanssa.
– Mutta tässä tuli jotenkin sellainen tunne, että alusta saakka tunsi olonsa kotoisaksi – suuren vastuun äärellä tietysti, Stubb sanoo.
Hän arvelee aiempaa sujuvamman työhönoppimisen johtuneen aiemmasta yhteistyöstä eri presidenttien kanssa sekä noin 30 vuoden pituisesta urasta ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa.
Asiat ovat siis hallussa, mutta muutos henkilöstä instituutioksi on toki tuntunut yksityisyyden ja henkilökohtaisen vapauden kaventumisena. Kaikkiin sanomisiin ja tekemisiin kiinnitetään nyt huomiota.
– Sen tietää, että kun omasta kotiovestaan lähtee ulos, niin sitten mennään, Stubb naurahtaa.