Itävallan tiivis Venäjä-suhde pohjautuu historiaan – edes Ukrainan sota ei järkyttänyt perusasetelmaa
Itävallan parlamenttivaalien tulos toi taas esiin sen, kuinka merkittävästi maan Venäjä-politiikka eroaa useimmista muista Länsi-Euroopan maista. Vaalien suurimmaksi puolueeksi nousi laitaoikeistolainen vapauspuolue (FPÖ), joka on suhtautunut kriittisesti Ukrainan tukemiseen ja melko myönteisesti Venäjään.
Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhui Itävallan parlamentissa viime vuoden maaliskuussa, FPÖ:n kansanedustajat marssivat ulos salista puheen alkaessa. Vapauspuolue on ilmoittanut muun muassa vastustavansa EU:n Venäjä-pakotteita.
Suhteellisen suopea suhtautuminen Venäjään ei kuitenkaan rajoitu Itävallassa vapauspuolueeseen. Maassa on laaja yksimielisyys siitä, että sotilaallinen puolueettomuus ja pysytteleminen sotilasliitto Naton ulkopuolella palvelee maan etuja parhaiten.
Vaikka Itävalta on tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja antanut Ukrainalle humanitaarista apua, on se yhtenä harvoista EU-maista kieltäytynyt toimittamasta aseapua. Keskustaoikeistolaista kansanpuoluetta edustava liittokansleri Karl Nehammer oli keväällä 2022 sodan alettua ensimmäinen länsimaiden valtiojohtaja, joka kävi Moskovassa vierailulla.
Suomen Itävallan-suurlähettiläs Nina Vaskunlahti huomauttaa, että vaalikeskusteluissa Venäjää ja Ukrainan sotaa ei käsitelty. Puolueettomuuspolitiikastakin puhuttiin vain hyvin pintapuolisesti.
– Vaalikeskusteluja käytiin ihan kotimaisilla aineksilla. Pettymys hallituksen politiikkaan, sisäinen turvallisuus, rikollisuuden kasvu, koronatoimet ja ylipäätään toiveet muutoksesta, Vaskunlahti sanoo STT:lle.
Lämmin Venäjä-suhde on perinteisesti pohjautunut historiaan ja Itävallan liittoutumattomuuspolitiikkaan. Vaskunlahti sanoo, että puolueettomuus on itävaltalaisilla ikään kuin selkärangassa.
Toisen maailmansodan jälkeen Itävalta oli liittoutuneiden miehittämä vuoteen 1955 asti, jolloin maa sai itsemääräämisoikeutensa takaisin ja vieraat joukot poistuivat Itävallasta. Tuossa yhteydessä Itävallan perustuslakiin lisättiin maininta pysyvästä puolueettomuudesta.
– Itävaltalaiset sanovat, että neutraliteetti on hinta, jonka he maksoivat siitä, että Neuvostoliitto poistui Itävallasta. Neutraliteetti sävyttää Itävallan kotimaista keskustelua ja myös suhtautumista ympäröivään maailmaan, Vaskunlahti sanoo.
Seuraavina vuosikymmeninä Itävalta hyödynsi asemaansa puolueettomana maana idän ja lännen välillä, ja Wienistä tuli useiden YK-järjestöjen ja muiden kansainvälisten organisaatioiden majapaikka. Tämä on vahvistanut puolueettomuuden merkitystä maan identiteetille.
Liityttyään EU:hun vuonna 1995 Itävalta oli Suomen ja Ruotsin ohella harvoja EU-maita, jotka eivät olleet Naton jäseniä. Suomi ja Ruotsi pyörsivät liittoutumattomuuspolitiikkansa Venäjän hyökättyä Ukrainaan, mutta Itävalta ei.
– Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, asiasta järkytyttiin. Mutta ei se samalla tavalla järkyttänyt perusrakenteita kuin Suomessa, Vaskunlahti kertoo.
Liittoutumattomuudesta ei ole käyty sodan aikana kummoistakaan julkista keskustelua. Liittokansleri Nehammer ilmoitti keväällä 2022, että Itävalta pysyy puolueettomana, eikä aiheesta ole tarvetta keskustella. Moni kokee edelleen, että puolueettomuus suojelee maata enemmän kuin liittoutuminen.
– Ainoa isommista puolueista, joka haluaisi ylipäätään keskustella, mitä on liittoutumattomuus tänä päivänä ja kantaako se, on liberaalipuolue Neos. Mutta eräs heidän poliitikkonsa sanoi minulle, että itsensä kanssa on vaikea debatoida. Eli siitä ei tullut isompaa keskustelua, suurlähettiläs toteaa.
Vaskunlahti kertoo olleensa itävaltalaisessa ajatuspajassa puhumassa Suomen tiestä Natoon.
– Siellä oli useampi kymmenen kuulijaa. Ei kukaan kyseenalaistanut sitä, miksi Suomi teki niin kuin teki. Mutta ei siitä myöskään tullut sellaista, että meidänkin pitäisi tehdä samoin, Vaskunlahti kertoo.
– Ehkä ne syyt ovat maantieteellisiä, Itävaltaa ympäröi kahdeksan ystävällismielistä maata.
Vaskunlahti arvioi, että Itävallan ulkopolitiikan suuri linja ei muutu, tulee maahan millainen hallitus tahansa.
Itävallan ja Venäjän suhteissa on ollut myös vahva energiaulottuvuus. Kun moni muu EU-maa on vähentänyt riippuvuuttaan tai lopettanut kokonaan kaasun ostamisen Venäjältä, Itävallasta on tullut suhteessa eniten venäläiskaasua ostava unionin jäsenvaltio.
Itävaltakin on kyllä pyrkinyt vähentämään riippuvuuttaan venäläisestä kaasusta ja etsimään vaihtoehtoisia energiantoimittajia. Itävaltalainen energiayhtiö OMV on sitoutunut ostamaan kaasua venäläiseltä Gazpromilta vuoteen 2040. Helmikuussa Itävallan energiaministeri kuitenkin sanoi, että OMV:n olisi valmistauduttava purkamaan tämä sopimus.
Maiden tiiviit suhteet ovat heijastuneet myös henkilötasolle. Monet Itävaltaa johtaneet liittokanslerit ovat löytäneet virkakautensa jälkeen itselleen työpaikan venäläisyhtiöistä.
Itävallan ulkoministerinä 2017–2019 toiminut Karin Kneissl puolestaan muutti viime vuonna Venäjälle. Hänet tunnetaan läheisestä suhteestaan Venäjän presidentti Vladimir Putiniin, joka oli vieraana Kneisslin häissä vuonna 2018.
Itävallan tiedustelupalvelussa on myös ollut skandaaleja, joissa on paljastunut, että Venäjä on soluttautunut vahvasti maan tiedustelutoimintaan ja asevoimiin. Tilanne on ollut jopa niin paha, että muut länsimaat eivät aina ole jakaneet tietoja itävaltalaisten kanssa.