Saksa teki sotarikoksia suomalaisia vastaan – Tornion panttivankitilanne oli ehkä Lapin sodan räjähdysalttein hetki, nähtiinpä melkoiset juomingitkin
Torniosta tuli Lapin sodan alussa tärkeä sillanpääasema Suomelle. Röytän sataman maihinnousu 1. lokakuuta 1944 antoi suomalaisille kyvyn operoida saksalaisten selustaan.
Saksalaisten pääjoukko oli sijoittunut Kemiin suoraan Suomen-vastaisen maarintaman mukaan. Luoteessa tästä Tornio oli suojaamaton Suomelle kuulunut alue, joka kuitenkin kuului saksalaisten hallintaan vielä Lapin sodan ensimmäiset viikot.
Lokakuun 1944 ensimmäisinä päivinä suomalaiset saivat Röytän ja kaupunki-Tornion alueita varmistettua.
Tornion kaappaukseksi kutsuttu suojeluskuntalaisten operaatio aloitettiin kello kaksi yöllä sunnuntaina 1. lokakuuta.
Maihinnousujoukot olivat saapumassa vasta muutamien tuntien päästä aamulla, mutta paikallisin voimin katsottiin voitavan suorittaa jo joitain toimenpiteitä. Maihinnousujoukkojen kannalta erityisen tärkeää oli, että paikalliset toimittivat satamaan junan sekä autoja.
Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo toimi Lapin sodan suomalaisjoukojen ylimpänä komentajana. Hän katsoi, että maihinnousujoukot tarvitsevat tukea maissa olevilta suomalaisilta, ja Siilasvuon valtuuttamana eversti Antti Pennanen toimitti Tornion suojeluskuntalaisia johtaneelle majuri Thure Larjolle kenraaliluutnantin kirjeen, jossa suojeluskuntajoukot määrättiin valtaamaan Tornion kaupunki sekä lähialueen sillat.
Saksalaisia oli kaupungissa verrattain vähän, kolmessa rakennuksessa, joista yksi toimi sotasairaalana. Käytännössä kaikki Tornion saksalaissotilaat olivat huoltoyksiköiden sotilaita, eivät varsinaisia taistelijoita. Heitä oli viitisen sataa.
Majuri Larjolla oli vaikeuksia saada joukkoja kokoon. Suomalaistaistelijoiden määrä jäi saksalaisten määrää pienemmäksi.
Eversti Pennasen joukoista Larjo sai komentoonsa 140 miestä, mukana muutama pioneeri ja radisti. Lisäksi mukaan tuli 50 sotilaspoliisia ja evakoiden karjan teurastukseen tarkoitettu osasto. Paikallisista revittiin kasaan sen verran suojeluskuntalaisia ja muita sotilaita, että Larjon joukkojen lukumääräksi tuli 327. Aseet saatiin suojeluskuntien varastoista.
Kaappaus ja taistelutoimet aloitettiin suorilla iskuilla saksalaisten kohteisiin.
Lipon talon valtauksen yhteydessä syttyi tulipalo. Suomalaishenkiä menetettiin viisi, saksalaisia otettiin vangeiksi yhdeksän.
Seminaarirakennuksessa toimineesta sotasairaalasta saksalaiset pääsivät pakenemaan. He naamioivat linja-autoja sairasautoiksi, ja kulkivat niissä turvaan Ruotsin puolelle.
Yhteislyseon tukikohdan taistelut kestivät siihen asti, että maihinnousujoukot ehtivät avuksi 3. lokakuuta. Yksi suomalainen kaatui, 31 saksalaista saatiin sotavangiksi.
Myös asemanseudulla taisteltiin kiivaasti, mutta siellä apu saatiin melko nopeasti maihinnousijoista.
Taistelut olivat paikoin rajuja. Siviiliväestö ei ollut ehtinyt paeta, vaan piilotteli taisteluiden keskellä.
Taistelujen yhteydessä jouduttiin todistamaan myös saksalaisten tekemää sotarikosta. Raumon sillalla Saksan vangeiksi joutui viisi suomalaista sotilasta. SS-joukot teloittivat heidät illalla 1. lokakuuta. Tapauksen näki vankina itsekin ollut Kemijärven nimismies sekä piiloutunut suomalaisosasto.
Samaan aikaan suomalaiset hyökkäsivät kaakossa Kemiä vastaan, mikä esti saksalaisjoukkojen irrottamisen sieltä Tornion avuksi.
Suomalaiset onnistuivat etenemään Torniosta pohjoiseen, mutta ilo ei ollut pitkäaikainen.
Lokakuun kolmantena päivänä Saksa otti aloitteen käsiinsä. Se toi pohjoiseen matkanneita tulivoimaisimpia joukkojaan takaisin tarkoituksenaan iskeä suomalaisia vastaan.
Aluksi saksalaisten panssarivaunuhyökkäys ja tykistötuli pehmittivät suomalaisrivistöjä niin pahasti, että saksalaiset onnistuivat lyömään suomalaiset takaisin. Suomalaiset tekivät kuitenkin onnistuneen vastahyökkäyksen.
Seuraavana päivänä 4. lokakuuta suomalaiset vetäytyivät taas. Saksa sai aikaan sekasortoa suomalaisrivistöissä, jotka joutuivat pakenemaan lähemmäs Tornion kaupunkia.
Myös Kemin rintamalla Suomi joutui vetäytymään samoihin aikoihin.
Suomalaiset olivat edenneet suunniteltua huonommin esimerkiksi sään takia. Sade ja tuuli vaikeuttivat lastin purkua Röytän satamassa. Muitakin ongelmia oli taustalla, ja ne olivatkin vallan yllättäviä.
Tornionlaakson taistelujen yhteydessä todistettiin sekä kuumottavaa panttivankitilannetta että juopottelukohtausta, josta tulee mieleen Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kuvaama Petroskoin valtauksen 1941 käsistä riistäytynyt juhlinta.
Saksalaisia sotavankeja oli jäänyt suomalaisten haltuun sata. Lapin saksalaisjoukkojen komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic halusi pontta vaatimukselleen vankien vapauttamisesta ja vangitutti 130 siviiliä Kemissä ja 132 Rovaniemellä.
Jos suomalaiset eivät vapauttaisi saksalaisia, Rendulic määräisi panttivangit ammuttaviksi.
Suomalaisten komentaja Siilasvuon voi katsoa tämän jälkeen toimineen joko kylmäpäisesti tai kylmäverisesti.
Siilasvuo kieltäytyi saksalaisvankien vapauttamisesta. Vastauksen saksalaisille toimitti everstiluutnantti Wolf Halsti, joka varoitti, että yhdenkin suomalaisen teloitus johtaisi kaikkien sadan saksalaisen teloittamiseen. Lisäksi jokainen saksalainen Suomen hallussa olleesta sotasairaalasta teloitettaisiin.
Räjähdysherkkä tilanne laukesi, kun Saksa vapautti kaikki panttivangit. Kovien panosten pelissä toisenkinlainen lopputulema olisi ollut mahdollinen.
Juopottelu hidasti suomalaisten etenemistä siinä missä lastinpurkuongelmat Röytässäkin.
Saksan Lapin armeijalta jäi suuri määrä elintarvikevarastoja Tornioon, ja joukkoon kuului myös valtava alkoholivarasto.
Välittömästi varastoille pääsyn jälkeen Tornion valtauksen ensi metreillä alkoi sekä juomien hamstraus että kova juopottelu. Humalaisia oli liian paljon, että taisteluita olisi voitu jatkaa. Upseerit nauttivat viinaa siinä missä alaisensakin eikä kenelläkään tuntunut olevan tilanne hallinnassa.
Suomen onni oli, että saksalaiset luulivat suomalaisjoukkojen määrän Torniossa olleen tuossa vaiheessa erittäin pieni. Vastaan lähetettiin ensin melko pieni saksalaisosasto, jonka selväpäisten suomalaisten pieni joukko torjui.
Selväpäiset auttoivat upseereita juominkien rauhoittamisessa. Pahimmat rähisijät vangittiin.
Juopottelu toistui myös vahvistusjoukkojen osalta. Silloin kuitenkin joukkojen kokonaismäärästä suurempi osa oli jo selvänä tai selvinnyt. Sotasaaliiksi Suomi sai virallisesti 25 000 litraa alkoholia, mikä kertonee sen, paljonko hamstrattua ja juotua alkoholia oli saattanut olla.
Tornionlaakson taistelut ratkesivat lopulta 6.– 8. lokakuuta. Voimasuhteet olivat tuolloin melko tasaväkiset, molemmilla osapuolilla toistakymmentä tuhatta miestä.
Suomalaiset käyttivät tuttua mottitaktiikkaansa ja saartoivat saksalaiset. Saksan joukot tulittivat kiivaasti murtautuen motista paeten pohjoiseen Tornionjoen rantatörmää pitkin.
Kemin rintamalla Saksa iski vastaan erittäin kiivaasti päästen muutaman metrin päähän suomalaisten asemista, mutta suomalaisten kiivas tulitus riitti pysäyttämään hyökkääjät loppumetreille.
8. lokakuuta mennessä saksalaiset olivat poistuneet Kemin ja Tornionlaakson alueilta vetäytyen länsirajaa pitkin pohjoiseen ja teitä pitkin Rovaniemen suuntaan.
Tornion valtaus oli strategisesti tärkeä onnistuminen. Maayhteys Ruotsiin oli saatu, ja Suomi oli myös katkaissut Saksan yhteyden merelle. Tärkeitä liikenneyhteyksiäkin säästyi taistelujen kiivaudesta huolimatta.
Neuvostoliitto vakuuttui Suomen toimista, ja pelko siitä, että Neuvostoliitto miehittäisi Lapin tai muuta Suomea, hälveni.
Suomalaisia kaatui Tornionlaakson taisteluissa 376 miestä, saksalaisia jopa tuhat. Tornion jälkeen taistelut eivät enää olleet yhtä kiivaita, ja Suomi oli varmistanut päässeensä niskan päälle.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.