Tutkimus: Etätyöstä pitkäkestoista stressiä
Työn vaatimukset stressaavat etätyötä tekeviä lähes kaksi kertaa muita useammin, käy ilmi Ifin terveystutkimuksesta.
Useampi kuin joka toinen etätyötä tekevä kokee pitkäkestoista negatiivista stressiä. Osuus on suurempi kuin niillä, jotka eivät tee etätyötä.
Muista Pohjoismaissa sama ilmiö on havaittavissa Norjassa, mutta ei Ruotsissa.
Koronapandemian myötä lisääntynyt hybridityöskentely on parantanut omaa terveydentilaa, arvioi kuitenkin lähes 60 prosenttia etätyötä tekevistä suomalaisista.
– Tämä on eräänlainen hybridityön paradoksi: useimpien mielestä se parantaa hyvinvointia, mutta voi itse asiassa myös lisätä haitallista stressiä, yritysten henkilövakuutuksista vastaava johtaja Jarkko Kantoluoto Ifistä sanoo tiedotteessa.
– Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, mikä on tuottavuuden kannalta paras määrä etä- ja läsnätyötä, ja osa yrityksistä on tehnyt uusia linjauksia hybridityölle. Myös tätä näkökulmaa kannattaa tarkastella, hän jatkaa.
Tutkimuksen mukaan etätyö vähentää selvästi työn ja muun elämän yhteensovittamisesta johtuvaa stressiä. Työn vaatimukset sen sijaan stressaavat hybridityötä tekeviä lähes kaksi kertaa muita useammin.
– Etätyö tuo arkeen joustavuutta, mutta saattaa samalla hämärtää työn ja vapaa-ajan välistä rajaa ja tuoda tunteen, että on oltava aina tavoitettavissa. Stressiä voivat aiheuttaa myös epäselvät odotukset, palautteen puute ja liian suuri työmäärä.
– Nämä voivat korostua etätyössä, jos säännöllinen keskustelu esihenkilön ja muun tiimin kanssa on vähäisempää, toteaa Kantoluoto.
Hybridityö asettaa esihenkilölle erityisiä vaatimuksia.
– Esihenkilön voi olla vaikeampi seurata, kuinka kukin työntekijä pärjää, sekä havaita esimerkiksi liiallisesta stressistä kertovia hiljaisia signaaleja. Säännölliseen ja selkeään viestintään kannattaa panostaa erityisen paljon, Kantoluoto painottaa.
If toteutti tänä vuonna toista kertaa pohjoismaisen terveystutkimuksen, johon vastasi 4 013 täysi-ikäistä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Suomalaisia tutkimukseen vastanneista oli 1 002.