Britanniassa on aina monarkki, mutta Suomessa on vallinnut kahdesti presidentitön tila – tiedätkö, milloin?
Kuningaskunnissa on helppo osoittaa seuraava hallitsija, sillä niissä on selkeä, tarkoin määrätty kruununperimysjärjestys. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on määrätty, että maalla on aina monarkki. Kun kuningatar Elisabet II kuoli syyskuussa 2022, kruununperijästä tuli välittömästi kuningas Charles III.
Jos Yhdysvalloissa presidentti kuolee kesken toimikautensa, nousee varapresidentti presidentiksi. Näin kävi viimeksi vuonna 1963, kun John F. Kennedy salamurhattiin. Varapresidentti Lyndon B. Johnson vannoi virkavalansa pian Kennedyn kuoltua, ja sai presidentin viran.
Yhdysvalloissa voi syntyä presidentitön tilanne, ja näin on käynytkin, jos maassa ei ole istuvan presidentin kuoleman hetkellä varapresidenttiä.
Suomessakin presidentitön tilanne on mahdollinen.
Jos tasavallan presidentti kuolee tai muutoin pysyvästi estyy tehtävänsä hoitamisesta kesken toimikautensa, on perustuslain mukaan järjestettävä uudet vaalit mahdollisimman pian. Tätä ennen presidentin tehtäviä hoitaa valtioneuvoston jäsen, käytännössä pääministeri. Hän ei kuitenkaan tänä aikana ole virallinen presidentti.
Presidentitön tila on vallinnut Suomessa kahdesti sen jälkeen, kun virka perustettiin.
Suomen valtionpäämies on 25. heinäkuuta 1919 alkaen ollut tasavallan presidentti. Tuolloin K. J. Ståhlberg astui virkaansa.
Aina presidentti ei kuitenkaan ole voinut hoitaa virkaansa tai jatkaa kautensa loppuun.
Presidentin tehtäviä voi hoitaa valtioneuvoston jäsen, käytännössä pääministeri, jos presidentti on estynyt. Pisin tällainen jakso oli pääministeri Mauno Koiviston tuuratessa sairauden vuoksi sivuun jäänyttä Urho Kekkosta 1981–1982.
Kahdesti Suomen historiassa on ollut tilanne, jolloin maassa ei ole ollut presidenttiä.
Vaikka Kekkonen olikin 1981–1982 sivussa ja eronnut, hän jatkoi virallisesti presidenttinä siihen asti, kun Koivisto aloitti vaaleilla valittuna virassa 27. tammikuuta 1982.
Tasan 80 vuotta sitten 1. elokuuta Risto Ryti erosi presidentin tehtävästä. Ero astui voimaan heti, vaikka uutta presidenttiä ei oltu vielä valittu.
Eduskunta kokoontui säätämään poikkeuslain, jolla tasavallan presidentiksi valittiin C. G. E. Mannerheim. Mannerheim aloitti presidenttinä 4. elokuuta, eli tuossa vaiheessa Suomessa oli kolme presidentitöntä päivää.
Mannerheim itse erosi terveyssyistä 4. maaliskuuta 1946. Tuolloinkin ero astui voimaan heti. Eduskunta valitsi seuraavaksi presidentiksi J. K. Paasikiven, jonka toimikausi alkoi 11. maaliskuuta.
Tuolloin oli siis seitsemän päivää ilman varsinaista presidenttiä. Käytännössä Paasikivi oli jo pidempään muutenkin hoitanut pääministerinä useita presidentille kuuluvia tehtäviä, mutta se ei tehnyt hänestä varsinaista presidenttiä.
Kaikkiaan Suomi on siis ollut ilman presidenttiä tehtävän olemassaolon aikana kymmenen päivää.
Esimerkiksi Kyösti Kallion kuoltua virassaan joulukuussa 1940 Suomeen ei kuitenkaan syntynyt presidentitöntä tilaa. Risto Ryti oli jo valittu Kallion seuraajaksi, ja hän nousi presidentiksi sillä hetkellä, kun Kallio kuoli.
Kallion oli tarkoitus olla virallisesti presidentti vielä kaksi päivää. Rytin tarkoitettu aloitusaika olisi ollut 21. joulukuuta 1940, mutta päivämääräksi tulikin sattuneesta syystä 19. joulukuuta.
Itsenäisyyden alussa Suomella ei ollut varsinaista valtionpäämiestä. Valtionhoitajan väliaikainen virka perustettiin alkamaan vasta 27. toukokuuta 1918. Ensimmäinen valtionhoitaja oli P. E. Svinhufvud ja toinen C. G. E. Mannerheim, molemmat myöhempiä presidenttejä.
Mannerheim väistyi valtionhoitajuudesta Ståhlbergin aloitettua presidenttinä.
Ennen valtionhoitajaa itsenäisyyden ensimmäiset puoli vuotta merkittävin valtiollinen virka Suomessa oli senaatin puheenjohtajan tehtävä, jota hoiti Svinhufvud. Pääministeriä vastaava pesti ei ollut kuitenkaan valtionpäämiehen pesti.