MTK kehottaa maanviljelijöitä turvaamaan peltolintujen elinolot – piennaralueet ja luonnonhoitonurmet ovat tärkeitä linnustolle
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK) muistuttaa maanviljelijöitä peltolintujen merkityksestä maiseman ja monimuotoisuuden kannalta. Peltolintujen esiintyvyys toimii monimuotoisuuden indikaattorina, sanotaan MTK:n tiedotteessa.
Maatalousympäristössä tapahtuvia muutoksia voidaan MTK:n mukaan tutkia seuraamalla peltolintujen kannankehitystä. Peltolintujen esiintyvyyteen vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi peltojen reunoihin jätetyt alueet, niityt ja laitumet tekevät lintukannoille hyvää.
Linnut syövät siemeniä ja alueilla esiintyviä hyönteisiä, jotka taas saavat ravintoa monipuolisesta kasvustosta. MTK muistuttaa, että ravintoketju toimii vain, jos sen jokaisella osalla on hyvät elinolosuhteet. Siten lintujen määrän väheneminen voi heijastella muita puutteita lajistossa.
MTK käyttää 14 peltolintulajin seurantaa Suomessa indikaattorina ympäristön kehityksestä ja luonnon monimuotoisuuden tilasta. Näihin lajeihin kuuluvat muun muassa naakka, kottarainen ja kiuru. Lajit on valittu sillä perusteella, että ne pesivät ja ruokailevat laajasti maatalousympäristössä ja ovat verrattain yleisiä.
– Peltolintuindikaattori sopii meille kaikille monimuotoisuuden seurantaan, sillä lähes kaikki tässä olevat lajit ovat yleisesti tunnettuja, toteaa MTK:n ilmasto- ja ympäristökysymysten asiantuntija Jukka Rantala tiedotteessa.
Linnut tarvitsevat menestyäkseen riittävää ravintoa sekä hyvät pesimämahdollisuudet ja suojapaikat. Peltolintujen elinympäristöt eivät rajoitu pelloille, vaan niihin kuuluvat myös piennaralueet ja luonnonhoitonurmet. MTK:n mukaan vaihteleva peltoaukea on sekä erilaisten lintulajien vaihtelevien mieltymysten että monimuotoisuuden kannalta paras tapa säilyttää runsas linnusto.
Lintujen esiintyvyyteen ovat vaikuttaneet maatalouden rakenteelliset muutokset, kuten karjatilojen vähentyminen ja maankäytön tehostuminen.
MTK kannustaa maanviljelijöitä korvaamaan lintujen elinympäristömenetyksiä lisäämällä erilaisia pitkäaikaisia nurmia pelloilla. Peltoja tulisi niittää lintuystävällisesti siten, että niittäminen aloitetaan keskeltä ja siinä edetään rauhallisesti, jotta avoimuutta välttävät linnut ehtivät siirtyä tieltä. Latojen ja kivikoiden ympärille pitäisi jättää pieni viljelemätön ja torjunta-aineeton alue.
Peltojen ja ojien reunoilla kasvavat pensaat tulisi jättää linnuille pesä- ja suojapaikoiksi. Metsäsaarekkeita kannattaa vaalia ja suosia niissä kerroksellista kasvillisuutta. Lahopuut kannattaa jättää paikoilleen, sillä ne tarjoavat kodin monille lajeille. Lintujen asuntopulaa kannattaa myös korvata lisäämällä alueelle linnunpönttöjä.