On aika herätä!
Tuoreet uutiset kertovat, että Suomi on ”romahtanut ulkomaisten osaajien silmissä!” Vaikka Internations- verkoston tutkimus kattoi noin 50 maata, sijoituksemme oli heikko.
Samasta kehityssuunnasta, tippumisesta erilaisissa menestystä mittaavissa rankingeissa kauas kärjestä, kertovat monet muutkin selvitykset. Pisassa on tultu alas rymisten.
IMD (Institute for Management Development) ja WEF (World Economic Forum) mittaavat noin 150:n maan kilpailukykyä. Vaikka niiden metodit poikkeavat vähän toisistaan, kummankin tuloksissa Suomen suunta on ollut viime vuosina alas. Erityisesti IMD:n mittareiden idea on mitata myös sitä, kuinka hyvin niitä voimavaroja ja mahdollisuuksia, joita valtioilla on, ne pystyvät käyttämään hyväkseen.
2000-luvun ensimmäisinä vuosina Suomi oli IMD:n tuloksissa monena vuonna sijalla yksi ja useamman kerran sijoilla 2. ja 3. Sittemmin on tultu alas. Covidin aikana nousimme uudelleen 10 joukkoon, kunnes sitten taas olla toisella kymmenellä.
Omalla tavallaan nämä kaikki rankingit, kiinnostus Suomesta työpaikkana, Pisa- tutkimukset ja IMD:n ja WEF:n tilastot, kertovat saman asian eri puolista. Siinä, missä luontaisesti voisimme olla houkuttelevia, emme sitä ole.
Suomi ei voi pärjätä valtion yrityksille maksamissa tuissa kilpailussa suurista investoinneista. Nyt reilun kilpailun pelisäännöt on heitetty EU:ssa romukoppaan ja WTO-sääntöjä rikkovat kaikki kilvan. EU:ssa tämä tapahtuu valtavilla valtiontuilla tai unionin eräille maille maksamilla valtavilla elvytysrahoilla. Kiina on tukenut valtionrahalla iät ajat. Nyt jo vuosien ajan myös USA on samalla tiellä. Koreasta, Japanista ynnä muista puhumattakaan.
Suomen mahdollisuudet ovat siinä, että palautamme koulutuksen maailman kärkeen, että satsaamme tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin (T+K+I) radikaalisti nykyistä enemmän. Tänään rimpuilemme T+K+I:n osalta noin 3 %/BKT – tasossa. Jo vuonna 2010 ylsimme rutkasti parempaan.
Orpon hallitus on ottanut asiassa varovaisen, mutta täysin riittämättömän, askeleen oikeaan suuntaan. Myös elinkeinoelämän, erityisesti teollisuuden on satsattava uuteen ja läpimurtoon. Valtion rooli on tulla jakamaan riskiä. Se on jotain muuta kuin suora valtiontuki olemassa olevaan toimintaan tai miljardituet investointien ostamiseen.
Maailmalla parhaimmat osaajat liikkuvat liukkaasti. On meidän huonoutta, jos elinolosuhteiltaan ”maailman onnellisimmaksi” listattu Suomi ei houkuttaisi heitä myös Suomeen!
Mauri Pekkarinen
Ministeri
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/