Professori: Tässä ovat vaihtoehdot Venäjän tulevaisuudelle – ja Suomen tulisi varautua niihin
Turun kauppakorkeakoulun Venäjä-asiantuntija, professori Kari Liuhto näkee Venäjälle neljä vaihtoehtoista tulevaisuutta.
Todennäköisimpänä vaihtoehtona hän olettaa Vladimir Putinin valtakauden jatkuvan. Muut vaihtoehdot pohjautuvat nykytilan muuttumiseen joko kovemman vallan tai liberaalimman linjan suuntaan, tai Venäjän ajautumiseen sekasortoon.
Vaihtoehtoja Venäjän tulevaisuudelle ovat Liuhdon mukaan putinismin jatkuminen, stalinismin paluu, länsimielisten vallankaappaus ja sekasorron aika.
Liuhto kirjoittaa aiheesta Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjaan kuuluvassa artikkelissaan.
Liuhto arvioi, että jokainen vaihtoehto edellyttää Suomelta erilaista varautumista.
Putinismin jatkuminen tulisi asettamaan Suomelle huomattavia haasteita ja taloudellisia kustannuksia, joista Suomi kuitenkin selviytyisi. Vakavampaa olisi Venäjän ajautuminen sekasortoon, sillä se muodostaisi Suomelle huomattavia riskejä ja ongelmia, professori näkee.
Stalinismin paluu olisi putinismia ennakoitavampaa, mutta stalinismissa Liuhto näkee suursodan riskin.
Liuhdon mukaan Suomen tulisi Suomen tulisi koota johtavat tulevaisuudentutkijat pohtimaan näitä asioita.
– Sijoittamalla miljoona euroa Venäjään liittyvään tulevaisuudentutkimukseen nyt, Suomi voi onnistuessaan säästää tuhansia miljoonia euroja tulevaisuudessa, jos osaamme suunnata varautumistoimenpiteemme oikeisiin kohteisiin ja kykenemme käyttämään resurssejamme mahdollisimman tehokkaasti, professori kirjoittaa.
Putinismin jatkuessa Venäjästä muotoutuu isovenäläisyyttä korostava ääriautoritaarinen valtio, jossa seksuaalisten, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia sorretaan valtiovallan ohjaamana ja valtiollisen median toimesta, Liuhto näkee.
Valtion ja kansalaisten välillä vallitsee molemminpuolinen luottamuspula. Vallan ytimessä ovat presidentti, turvallisuuspalvelut ja kansalliskaarti, jotka kontrolloivat yhteiskuntaa. Propaganda ja sensuuri rehottavat.
Venäjän talous nojaa vahvasti raaka-ainesektoriin. Ulkopoliittisesti Venäjä nojaa yhä enemmän Kiinaan ja maalaa lännestä viholliskuvia. Suurvaltahaaveet ja imperiuminostalgia Kremlissä vahvistuvat.
Liuhdon mukaan on tärkeää pitää mielessä, että putinismi voi jatkua myös Putinin kuoleman jälkeen
samoin kuin leninismi jatkui Leninin kuoleman jälkeen.
Stalinismin paluun vaihtoehdossa Venäjän yhteiskunta on muuttunut totalitaariseksi. Diktatuuria ylläpitää presidentin väkivaltakoneisto, armeija ja kirkko.
Oppositio hävitetään ja kaikenlainen järjestelmän vastaisuus pyritään kitkemään. Venäjälle rakennetaan Kiinan kaltainen pisteytysjärjestelmä. Kiihkoisänmaallisuutta ja muukalaisvihaa ruokitaan suunnitelmallisesti propagandan avulla. Oikeuslaitos politisoituu palvelemaan valtionhallinnon agendaa.
Taloutta rakennetaan suursodan varalle. Suuryrityksiä kansallistetaan ja ulkomaankaupasta tulee valtion monopoli. Stalinismin paluu merkitsee valtiomedian avulla tapahtuvaa yhteiskunnallista aivopesua ja messiaanisen johtajakultin rakentamista eli fasismia venäläisittäin.
Länsimielisten vallankaappaus on vaihtoehto, jota länsi toivoo, mutta Liuhdon mukaan sen todennäköisyys on näistä neljästä vaihtoehdosta pienin.
Venäjän länsimieliset ovat silloin onnistuneet kaappaamaan ja säilyttämään vallan. Venäjän yhteiskunta alkaa varovasti demokratisoitua ja parlamentarismi vahvistuu. Presidenttikeskeisyys ja nationalismi säilyvät yhteiskunnassa, ainakin retorisena perusvireenä. Oligarkiaa pyritään heikentämään ja keskiluokkaista yhteiskuntajärjestelmää vahvistamaan.
Talous lähtee kasvuun ja paenneet länsimaiset yrityksen palaavat vähitellen Venäjälle. Talousrakenteet ja ulkomaankauppa monipuolistuvat hitaasti. Venäjä yrittää parantaa suhteitaan länteen, mutta sotasyyllisyys hidastaa länsisuhteiden normalisoitumista.
Sekasorron aika on vaihtoehto, jossa Venäjä ajautuu kaaokseen valtajärjestelmän romahdettua. Valtatyhjiö aiheuttaa verisiä valtataisteluita.
Talous ajautuu kaaokseen ja hyperinflaatioon, jolloin rupla menettää roolinsa vaihdon välineenä. Talouden totaalinen romahdus häämöttää.
Yhteiskunnan sekavuus aiheuttaa mielenosoituksia, mellakoita ja silmitöntä väkivaltaa, uhkana on koko Venäjän hajoaminen. Ulkopolitiikka on reaktiivista. Huolenaiheena on Venäjän joukkotuhoaseiden päätyminen vääriin käsiin.
Professori Liuhdon mukaan Venäjän romahtaminen voi johtaa siihen, että Georgia palauttaa asevoimin kapinallisalueet itselleen. Samoin käy Moldovassa Transnistrian kohdalla. Myös Japani voi havitella Kuriileja takaisin itselleen. Suomen suhtautuminen Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamiseen säilyy silti äärivarovaisena.
Sekasorron aika voi lopulta johtaa stalinismin paluuseen Venäjällä tai antaa tilaisuuden länsimielisten vallankaappaukselle.